Vakuutusasioita yrityksessä hoitava henkilö törmää vakuutustermeihin, joiden ymmärtäminen voi olla haastavaa: vakuutusmäärä, jälleenhankinta-arvo, uusarvo, päivänarvo, käypä arvo, täysarvo, ensivastuu… Tässä kirjoituksessa käydään läpi keskeisimmät omaisuusvakuutuksen käsitteet.
Vakuutettavan omaisuuden arvo
Kun omaisuutta vakuutetaan, sille tulee määrittää arvo, josta se vakuutetaan. Tätä arvoa kutsutaan omaisuusvakuutuksissa vakuutusarvoksi. Oikea vakuutusarvo määritellään erikseen kullekin vakuutukselle ja vakuutuskohteelle. Yleisimmin käytetyt vakuutusarvot ovat jälleenhankinta-arvo, päivänarvo tai käypä arvo. Näitä ei tule sekoittaa kaupallisessa toiminnassa käytettäviin osto- ja myyntihintoihin.
Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka tarvitaan uuden, vastaavan omaisuuden hankkimiseen. Jälleenhankinta-arvoa voidaan ehdoissa kutsua myös uusarvoksi tai uudelleenhankinta-arvoksi. Jos esimerkiksi 3 vuotta sitten ostetun television ostohinta oli 800 euroa, saattaa tänä päivänä vastaavanlaisilla ominaisuuksilla olevan television saada 400 eurolla. Tällöin television jälleenhankinta-arvoksi tulisi vakuutukseen määrittää ostohinnan sijaan 400 euroa.
Päivänarvossa huomioidaan omaisuuden arvon alentuminen iän, käytön tai käyttökelpoisuuden alenemisen vuoksi. Esimerkkinä käyttämäni 3 vuotta vanhan television päivänarvo on alentunut lähes puoleen, koska televisiot nykyisellään kestävät alle 10 vuoden käyttöä. Jos televisio haluttaisiin vakuuttaa päivänarvosta, sen arvoksi tulisi vakuutukseen määrittää noin 250 euroa.
Käypää arvoa käytetään sellaisten suhteellisen arvokkaiden yksittäisten omaisuuskohteiden vakuuttamisessa, joita myydään runsaasti käytettynä. Tyypillisiä esimerkkejä ovat veneet ja moottori-työkoneet. Käypä arvo tarkoittaa omaisuuden myyntihintaa ja siinä huomioidaan myös vakuutettavan omaisuuden ikä, kunto ja käyttötapa.
Vakuutusmäärän arviointi
Omaisuus on ylivakuutettu, jos vakuutusmäärä ylittää merkittävästi vakuutetun omaisuuden oikean arvon. Vahingon sattuessa korvaus maksetaan kuitenkin korkeintaan aiheutuneen vahingon mukaisena, koska vahinkovakuuttamisessa pätee rikastumiskielto. Vakuutetun ei tule saada perusteetonta hyötyä vahingon sattumisesta. Ylivakuutustilanteessa yrityksen tappioksi jää liian suurista vakuutusmääristä maksamat vakuutusmaksut.
Alivakuutus on kenties astetta vaarallisempi: silloin vakuutusmäärä on merkittävästi pienempi kuin omaisuuden todellinen arvo. Vahingon sattuessa korvauksessa huomioidaan mahdollinen alivakuutus vakuutuskorvausta alentavana seikkana. Jos omaisuus on esim. 25 %:lla alivakuutettu, korvataan vahingon sattuessa korkeintaan 75 % vahingon määrästä.
Täysarvoa käytetään yritystoiminnassa erityisesti rakennusten vakuuttamisessa. Sen tarkoituksena on välttää omaisuuden yli- ja alivakuuttaminen. Kun rakennus on pidetty teknisesti hyvässä kunnossa, se useimmiten voidaan vakuuttaa täysarvosta. Tällöin omaisuuden arvon sijaan vakuutuksessa käytetään muita omaisuutta yksilöiviä tunnuslukuja, joita rakennuksissa ovat yleensä rakennustilavuus tai bruttoala, paloluokka, käyttötarkoitus ja palo- ja murtosuojaukset. Kun nämä suhteellisen muuttumattomina pysyvät tiedot on ilmoitettu täysarvovakuutukseen oikein, omaisuus on vakuutettu juuri oikeasta arvostaan.
Ensivastuu on vieraimpia omaisuuden vakuuttamisen käsitteistä. Ensivastuussa sovitaan vakuutusmäärä, joka on samalla enimmäiskorvausmäärä. Vakuutukseen ei sovelleta tällöin alivakuutuksen periaatteita, koska omaisuus on saatettu tietoisesti alivakuuttaa. Tällöin sovittu vakuutusmäärä kattaa useimmat vahingot, mutta ei välttämättä maksimaalista omaisuuden arvoa. Ensivastuuna vakuutetaan usein myös rakennuksia, jotka ovat teknisesti vanhentuneita. Tällöin ensivastuun määräksi arvioidaan rakennuksen korjaus- tai purkukulut. Ensivastuun määrä arvioidaan kuitenkin niin pieneksi, että kyseisellä summalla ei olisi mahdollista enää rakentaa vastaavaa rakennusta.
Mikko Koskensyrjä
Vakuutusmeklari
Oy Risk Consult Ab
